Mikä maksaa resurssiviisaassa rakentamisessa?

Aika on rahaa! Tämä Benjamin Franklinin vuonna 1748 kirjoittama ja sittemmin maailmankuuluksi levinnyt mietelause kuvaa hyvin eri resurssien välistä suhdetta. Ohjetta voisi tarkastella myös resurssiviisaan rakentamisen näkökulmasta.

Alun perin Franklin tarkoitti sitä, että jouten vietetty aika on tuhlausta, jos saman ajan voisi käyttää ansaintaan. Ajatus siis oli, että jonkin resurssin potentiaali tulisi pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Minkälaista hyödyntämätöntä potentiaalia rakennuksissa voi olla? Rakennusta voisi kuvailla eri materiaaleista tehdyksi tilaksi, joka energiaa hyödyntäen tarjoaa esimerkiksi suojaa, turvaa ja mukavuutta.

Tarkastellaan ensin tilaa resurssina. Tilan määrä vaikuttaa melko suoraan rakentamisen kustannuksiin, Rakennusmateriaalien määrään sekä energian kulutukseen. Jos haluaisimme hyödyntää tilaa mahdollisimman tehokkaasti, tulee pohdittavaksi riittävän tilan määrä suhteessa sen käyttäjien lukumäärään. Tilan laatu on oleellisempaa kuin tilan määrä. Huonosti suunniteltu suurikaan koti ei palvele asukkaitaan yhtä hyvin, kuin huolellisesti ja muuntojoustavasti muotoiltu pienempi vaihtoehto. Silti pohdinta henkilökohtaisen tilan sallitusta määrästä voi tuntua jotenkin epämiellyttävältä puuttumiselta perusoikeuksiin. Asiaa voi katsoa kuitenkin toisestakin näkökulmasta. Maailmalla leviävä minikotien trendi on suoranainen muotivirtaus. Vaikka se ei olekaan vaihtoehto kaikille asukasryhmille, on se hyvä esimerkki tilatehokkaasta asumisesta. Monet minikodeissa asuvat kertovat myös, että rahaa jää yli elämiseen ja elämyksiin, kun turhasta tilasta ja tavarasta on tingitty. Tila on siis rahaa, ja tilatehokkuus voi säästää rahan lisäksi energiaa ja materiaaleja.

Voiko rakennuksessa sitten olla sellaisia materiaaleja, joissa on käyttämätöntä potentiaalia? Tai toisin päin ajatellen, onko rakennusmateriaaleissa hukkaresursseja? Kyllä on, ja monesti hyvästä syystä. Jotta talot olisivat kestäviä, pitää niiden rakenteet mitoittaa kestämään suurempia kuormia kuin mihin ne todennäköisesti elinkaarensa aikana koskaan joutuvat. Näiden lisäresurssien käyttö on kuitenkin perusteltua, koska niin tehden voidaan taata asumisen turvallisuus ja rakennuksen pitkä ikä.

Joissain tapauksissa materiaaleja käytetään kuitenkin tuhlailevaisesti. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun rakennuksen eri osien huolto- ja vaihtovälejä ei muisteta ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa. Jos esimerkiksi lattialämmitysjärjestelmä, vesijohto tai viemäri pitäisi vaihtaa parinkymmenen vuoden välein, ei sitä kannata valaa osaksi kantavaa betonilattiaa. Huollon yhteydessä kun jouduttaisiin poistamaan ainakin osa lattiasta, joka muuten kestäisi moninkertaisesti pidemmän ajan. Kun materiaali puretaan ennen aikojaan, menetetään sen valmistukseen kulutettu raha, energia ja raaka-aineet (vaikka pieni osa saataisiinkin takaisin kierrätyksen kautta). Sama tapahtuu myös silloin, kun esimerkiksi tyylillisistä syistä käytetään rakennuksen muotoiluun tai koristeluun enemmän materiaaleja kuin välttämätöntä olisi. Vaikka makuasioista ei tunnetusti kannata kiistellä, ei resurssitehokkuus kuitenkaan ole kaukana minimalistisen arkkitehtuurin ihanteista.

Rakennukset voivat myös tuhlata energiaa. Tätä resurssitehokkuuden puolta onkin pyritty petraamaan lainsäädännön keinoin jo vuosikymmenet. Suomalaiset rakennukset ovatkin jo ”lähes” nollaenergiarakennuksia. Silti muuttuva sää muuttaa myös energiatehokkuuden ratkaisuja. Kesäiset helleaallot vaikuttavat yleistyvän, eikä sisällä ole mukava hikoilla muualla kuin saunassa. Yksinkertainen ratkaisu on napsauttaa jäähdytin päälle. Se helpottaa heti – mutta pidentää epäsuorasti ongelmaa. Lämpenevä sää johtuu ilmastonmuutoksesta, johon energian kulutus keskeisesti vaikuttaa. Vaikka suomalaisen sähkön hiilijalanjälki pieneneekin koko ajan, on sille monta ottajaa. Liikenne, tehtaat, tietotekniikka – kaikkien näiden sähköistämiseen tarvitaan jatkossa paljon päästötöntä energiaa. Mitä enemmän rakennukset voivat sitä säästää, sitä helpommaksi yhteiskunnan energiankulutuksen hiilijalanjäljen pienentäminen käy. Rakennusta muotoiltaessa voidaan tehdä monia fiksuja ratkaisuja, joilla tilojen ylilämpenemistä voidaan estää, ihan ilman sähköllä toimivia viilennyslaitteita.

Benjamin Franklinin miete näyttää siis sopivan hyvin myös resurssitehokkaaseen rakentamiseen. Mutta miten on ihmislähtöisyyden, resurssiviisauden laita?

Rakennuksia ei rakenneta siksi, että ne kuluttaisivat mahdollisimman vähän energiaa, materiaaleja tai rahaa. Rakennukset rakennetaan käyttäjiä ja heidän tarpeitaan varten. Jokaisella on mielikuvia unelmien kodista, toimivasta työpaikasta tai viihtyisästä kahvilasta. Nämä tunteet ja mieltymykset ohjaavat päätöksentekoamme. Tiedostavina olentoina voimme kuitenkin suhteuttaa omia haaveitamme planeetan kantokykyyn ja sen eri eliölajien hyvinvointiin. Onko mahdollista oppia haaveilemaan sellaisesta, josta olisi iloa minulle, muttei haittaa muille?

Rakentamiseen käytetään vuosittain puolet maapallon luonnonvaroista. Siksi resurssiviisaan rakentamisen avulla voidaan vähentää ongelmia tänään ja tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen, resurssikriisin ja luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttäminen on meidän tehtävämme. Tämän päivän viivytykset tulevat hyvin kalliiksi tuleville sukupolville. Siksi nyt – jos koskaan – aika on rahaa!

Kirjoittanut

Matti Kuittinen
Professori, Resurssitehokas rakentaminen ja ympäristövaikutukset
Aalto-yliopisto

Hankkeen toteuttajien logot

Resurssiviisaaksi-blogi

Resurssiviisaaksi ihmislähtöisin keinoin -hankkeessa kehitetään kiertotalouden mukaisen ryhmärakennuttamisen toimintamallia Husulanmäen tulevalla asuinalueella. Tässä blogissa jaetaan tietoa ja tunnelmia hankkeesta.

Resurssiviisaan ryhmärakennuttamisen toimintamallia luodessamme etsimme tila- ja rakenneratkaisuja sekä materiaaleja, joiden avulla rakentaja voi tehdä viisaita valintoja. Samalla pohdimme, miten voidaan huomioida myös yksilön hyvinvointinäkökulma. Husulanmäelle rakentamiseen pyritään löytämään mahdollisimman vähähiilisiä ratkaisuja. Lisäksi yhteistyössä tulevien asukkaiden kanssa pohditaan yhteisön elämisen ja asumisen muita tärkeitä asioita kuten esimerkiksi energia-asiat, liikkuminen tai uudenlaiset yhteisölliset palveluntuotantomallit. Tavoitteena on löytää asukkaita palvelevia ratkaisuja yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Blogia kirjoittavat vuorotellen niin hankkeen resurssiviisaaseen ja hyvinvointia lisäävään puurakentamiseen erikoistuneet asiantuntijat Aalto-yliopistolta kuin Laurea ammattikorkeakoulun asiantuntijat, jotka toimivat hankkeessa erityisesti resurssiviisaan palvelumuotoilun asiantuntijoina. Paikallista näkökulmaa blogiin tuovat ainakin Lapinjärven kunnanjohtaja sekä hankkeen projektipäällikkö.